Kuinka usein?

Nonnulan blogista bongasin tän haasteen ja ku näitä on ollu niin hauskaa lukea, niin päätin itsekin väsätä tän.

Vaihdat lakanat.

Sillon ku siltä tuntuu, ehkä parin kuukauden välein.

Vaihdat pyyhkeet. 

Sillon ku siltä tuntuu, ehkä viikon tai kahden välein.

Peset hiukset.

Aina suihkussa käydessä

Soitat isälle/äidille.

En koskaan.

Näet vanhempiasi.

En koskaan.

Käyt leffassa.

Varmaan sen pari kertaa vuodessa.

Föönaat hiukset.

En koskaan.

Putsaat lattiakaivot.

Tarvittaessa.

Käyt metsässä.

Liian harvoin.

Käyt suihkussa.

Parin päivän välein.

Sanot läheisillesi, että rakastat heitä.  

Sillon ku siltä tuntuu.

Sanot miehellesi, että rakastat tätä.  

Sillon ku siltä tuntuu.

Tarkistat kuivakaapin sisällön.  

Ehkä pari kertaa vuodessa.

Luuttuat lattiat.  

Sillon ku niissä näkyy tahroja.

Peset vessan.  

Sillon ku siltä tuntuu.

Puhdistat liesituulettimen.  

Ei oo liesituuletinta.

Syöt noutoruokaa.  

Kerran kuukaudessa noin.

Valehtelet.  

Välttelen tätä, koska siitä tulee niin inhottava olo.

Riitelet suhteessa.  

En riitele. En osaa. Mökötän.

Sheivaat.  

Kainalot sitte ku häirii.

Vaihdat hammasharjan.

Ku alkaa hasottaa.

Käyt kirjastossa.

Parin viikon välein.

Syöt herkkuja.

Joka päivä.

Peset peitot ja tyynyt.

Sillon ku siltä tuntuu eli harvoin.

Soitat anopille.

Pari kertaa vuodessa ehkä.

Peset rintsikat.

Pyykätessä.

Leivot.

Ku tekee mieli leipoa. Ainaki kerran kuussa.

Siivoat jääkaapin.

Aina ku se näyttää sitä tarvivan.

Käyt puntarilla.

Kerran kuussa tai harvemmin.

Komennat miestäsi.

 Ei hän ole koira.

Syöt irtokarkkeja.

Pari kertaa vuodessa. Jos irtokarkeilla nyt tarkoitetaan niitä karkkeja, joita laareista ite valikoidaan pussiin.

Vierailet isovanhempiesi luona.

En koskaan.

Peset pyykkiä

Pari kertaa viikossa.

Imuroit kotisi.

Kerran viikossa.

Perheessä kinataan vaatetuksesta.

Ei oo syytä tämmöseen.

Käyt kaupassa.

2-3 kertaa viikossa.

Peset ikkunat.

En pese. Avopuolison heiniä.

Vaihdat sukat.

Suihkuun mennessä.

Olet eri mieltä miehesi kanssa.

Silloin tällöin.

Ostat uusia vaatteita.

Tarvittaessa.

Siivoat.

 Kerran viikossa.

Olet tehnyt raskaustestin.

Harvoin. Viime kerrasta vuosia.

Tarkistat toimiiko palovaroitin.

En yllä edes tuolin kanssa tarkistaan, joten avopuolison hommia.

Peset autosi.

Ei oo autoa.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit.

Ei yleensä ole tarvetta.

Siivoat lääkekaapin.

Kerran vuodessa.

Puhdistat hiukset harjasta.

En käytä hiusharjaa.

Sellaisia juttuja. Osa kysymyksistä kyllä pyöri moneen kertaan vähän eri versiona, mutta tämmöset vastaukset tuli.

Kuulumisia

Zaza's Petals- blogista nappasin idean tähän postaukseen. Kiitos Sarille siitä!

Mitä oikeasti kuuluu?

Uuden astmalääkkeen ja rautakuurin takia jaksan nykyään enemmän ku ennen. Henkisesti oon kuitenkin melkosen väsyny vuoden intensiivisen terapiatyöskentelyn takia, joten kesäloma on nyt tarpeeseen. Kokonaisuudessaan aika jees, paremmin menee ku vaikka vuosi sitten.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Työrintamalla en oo ollu moneen vuoteen. Opintorintamaa sen sijaan kokeilen taas, nyt kesäkurssien (kaksi kappaletta) muodossa. Menny vähän vaihtelevasti, mutta paremmin ku osasin oottaakaan. Toiveikas, että syksyllä pari kurssia enemmän opiskelisin.

Parisuhde/perhe/ystävät?

Parisuhde ja ystävyyssuhteet voi hyvin, mistä olen onnellinen.

Vahdin vielä pakua ja katon ku muut raahaa muuttokuormaa autoon.

Matkat?

Tammikuussa kävin Helsingissä yhden yön verran. Nyt kesäkuussa (eilen) kävin Rovaniemellä yhden päivän verran, hakemassa muuttokuorman.

Harrastukset ja hyvinvointi?

Lukeminen on mun intohimoinen harrastus. Tykkään välillä myös kattella tv-sarjoja ja leffoja. Nyt oon ruennu opetteleen pelaan Xboxilla. On se jännää hommaa tälleen yli kolmikymppisenä. :D

Inspiroi eniten/vähiten?

Just nyt mua inspiroi se, että ku on jaksamista enemmän, niin oon nähny kavereita enemmän ja jaksanu käydä kuntosalilla. Vähiten inspiroi päivittäinen häpeän kanssa taistelu, ku se vie niin paljon voimia.

Jouduin iteki raahaamishommiin.

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Tämän kesän löytö on Twister- jäätelöt. Todella hyvää!

Tämän kesän löytö on myös FailRace- YouTube- kanava, jonka videoita katson yhdessä avopuolisoni kanssa ja jonka videoiden innoittamana aloin opetella pelaamaan Xboxilla.

Luen yleensä montaa kirjaa yhtäaikaa. Nyt mulla on kesken:
-Hannu Mäkelä: Päivistä parhaimmat- runoantologia
-Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
-Matthew Walker: Miksi nukumme- tietokirja
-Abdulrazak Gurnah: Graver Heart

Mitä odotan?

Odotan syksyä ja terapian ja opintojen yhdistämistä. Käyn kaks kertaa viikossa terapiassa ja se vie voimia todella paljon. Jaksamista mulla on kuitenkin jo enemmän, ni toivon ja haaveilen opintojen edistämisestä ja että jaksan sen kaiken. Ehkä mää valmistun oikeasti vielä joku päivä!


Sellaista kuuluu tänne! Mitä sinulle kuuluu?

Viimeinen perversio - podcast aseksuaalisuudesta

Tällä podcastilla on ihanan provosoiva nimi. Mun piti ihan googlettaa, että mitä perversio tarkalleen ottaen tarkoittaa, koska sanasta tulee niin likainen mielikuva. Suomisanakirjan mukaan perversio on sukupuolinen poikkeavuus. Sitähän a-seksuaalisuus onkin, tosin ei todellakaan siinä mielessä, mitä perversio- sanasta helposti tulee mieleen.

Kuva täältä

Podcast, johon pääset tästä, on 8-osainen. Jaksot ovat 9-16 minuutin pituisia ja jokaisessa jaksossa eri henkilö kertoo oman tarinansa aseksuaalina. Jaksot olivat todella mielenkiintoista kuunneltavaa ja pistivät miettimään. Esim. Miksi meidän ihmisten on niin vaikeaa suhtautua erilaisuuteen, varsinkin heteroseksuaalisuudesta poikkeavuuteen? Niinkuin yhdessä jaksossa sanottiin, että on vielä ok, että haluaa omaa sukupuolta seksuaalisesti, mutta jos ei haluakaan ketään seksuaalisesti, ni se ei enää ookaan yhtään ok. Aseksuaaleille itselleen asia on normaali juttu, eikä se tee heidän elämästään kamalaa. Ihmisten suhtautuminen siihen taas tekee elämästä kamalempaa. 

Jos haluat lisää tietoa podcastista, lue tämä Ylen juttu siitä. Jos haluat lisää tietoa aseksuaalisuudesta, tästä pääset aseksuaalisuus.fi- sivustolle, jossa asiat on selkeästi kerrottu.

Tästä tuli kyllä itselle paljon lisää pohdittavaa. Oon nimittäin silloin tällöin miettinyt, että oonko iteki aseksuaali. Vai onko mun kiinnostuksen puute seksiin sittenkin puhtaasti traumojen ja häpeän aiheuttamaa?

Mitä haluan elämältä?

Mitä haluan elämältä? Paljon! Monenlaisia asioita! Nämä tulivat isoina mieleen.


Opiskella:
Haluan uuden ammatin ja opiskelen parhaillaan. Haluan sen lisäksi oppia ja opiskella kaikkea, mikä kiinnostaa minua, esim. kirjoittamista, pianonsoittoa, taiteen tekemistä jne.

Parisuhteen ja ystävyyksien kestävän:
Olen parisuhteessa ja haluan hoitaa tätä ja tehdä parhaani, että minun on hyvä olla tässä ja että avopuolisoni on hyvä olla tässä ja jos sellainen tilanne tulee eteen, niin tajuta tehdä isompia korjausliikkeitä tai erota. Samaa haluan ystävyyssuhteiltani.

Asua ulkomailla:
Haluan kokeilla tätä. Edes opintojen seassa yhden työharjoittelun verran.

Innostavan ja hyvän työpaikan:

Haluaisin työpaikan, jonne on aamuisin kiva mennä ja jossa ajatus tulevasta työpäivästä ei ikinä ahdista itse sen työpaikan takia.

Aurinkolasit silmillä ei tulevaisuus häikäise niin pahasti!

Lukea paljon:
Lukeminen on mun intohimo ja rakas harrastus. Välillä tuntuu, että aika loppuu ja en koskaan kerkiä lukea kaikkia niitä kirjoja, jotka haluaisin lukea.

Kirjoittaa:
Oon kirjoittanu runoja ja muuta n.8-vuotiaasta saakka. Haluaisin mennä joskus vielä jollekin kirjoittajakurssille ja jonain päivänä julkaista ainakin yhden kirjan.

Musiikkia:
Haluan omistaa pianon ja mennä taas soittotunneille. Haluan kuunnella ja nauttia musiikista. Käydä joskus keikoilla. Haluan laulaa itsekseni ja nauttia siitä ilman astman tuomia ongelmia.

Olla tukena seksuaalista väkivaltaa kokeneille:
Vertaistuki on niin tärkeä asia, ettei sitä voi mitata rahassa tai missään.

Mitä sinä haluat elämältäsi?

Lempisuklaalevyni

Ihan vain huvin ja kuolan valumisen vuoksi rupesin listaamaan lempisuklaalevyjäni. Inspiraation sain Lola O.- blogista, jossa hän oli listannut lempi-irttareitaan. 

Koska en osaa näitä laita paremmuusjärjestykseen, sillä jokaisella suklaalla on aikansa ja paikkansa, niin laitoin nämä aakkosjärjestykseen.

Brunberg: Tumma suklaa

Tää on niin pehmeän makuista ja ihanan kermaista. Slurps.

Fazer: Dumle

Tää on semmosta suklaata, että tätä vaan ahmii, ku se on niin hyvää. Täydellinen yhdistelmä maitosuklaata ja dumletoffeen palasia.

Fazer: Fazerina

Appelsiininmakuinen suklaa on mun mieleen. Ja tykkään, ku nää levyt on pienempiä.

Fazer: Geisha

Tässä suklaassa tuo pähkinäinen maku on just passeli. Ja pieni levyki hyvä.

Fazer: Travel Raspberry&Liquorice

Tässä valkosuklaassa tuo salmiakin ja vadelman liitto on perfecto. Nam!

Marabou: Co-Co

Mua on kookoshulluus vaivannut pahemmin vasta vuodesta 2018 ja tää kookossuklaa on tosi hyvää!

Marabou: Fudge&Havssalt

Tää muistuttaa tota dumlesuklaata, mutta tässä on tuo suola lisänä, joka antaa aika mahtavan lisän makeuden rinnalle.

Marabou: Premium Lemon&Ginger

Tummaa suklaata, inkivääriä ja sitruuna. Mitä parhain makuyhdistelmä mun suuhun! Inkiväärihulluus on vaivannu mua vuoden 2012 Italian reissun jälkeen loppumattomana.

Panda: Minttumurusuklaa

Tää on ehkä maailman parasta minttusuklaata. Ihan käsittämättömän hyvää!

So Free: Tropical Orange Organic Dark Chocolate

Sitten vielä toinen appelsiinisuklaa! Tämä tumman suklaan ja appelsiini yhdistelmä on mahtava.

Mitkä on teijän lempisuklaita? Kiinnostaa tietää! Josko sais itekin jotain uutta maisteluun.

Kauhee akka

Areenaa selatessani törmäsin sellaiseen podcastiin, kuin Kauhee akka. Heti heräs mun mielenkiinto!

"Tuollainen nainen, joka jo aikojen alussa osasi sanoa ei… " Toimittaja Kaisa Pulakka ihastui fanaattisesti juutalaisen kansanperinteen tarinaan Lilithistä, Aatamin ex-vaimosta, joka jätti alistavan miehensä ja lensi punaiselle merelle parittelemaan demonien kanssa.

Syntyi seitsemänosainen radiosarja Kauhee akka, joka tutustuttaa kuulijat erilaisten mytologioiden hankaliin naishahmoihin ja sivuaa samalla naisten kulttuurihistoriaa ja naisena olemista ihan arkisellakin tasolla.

Tarinat kauheista akoista kertoo Seela Sella.

Toimittaja on Kaisa Pulakka.

Mielenkiinnolla kuuntelin bussimatkoilla kaikki seitsemän jaksoa. Pulakan ja Seelan äänet ovat miellyttäviä kuunnella ja jaksojen aiheet mitä mielenkiintoisempia muutenkin. Vai mitä sanotte seuraavista: 

1. Aatamin ex-vaimo Lilith - Nainen joka osasi sanoa ei

2. Alussa nainen loi taivaan ja maan

3. Nainen on pahan alku ja juuri

4. Hirviöanopit ja nalkuttavat vaimot

5. Kuoleman valtiattaret, eli pimppiä pitkin tuonelaan

6. Tiikeriäidit ja mokailevat mutsit

7. Tuhoavat viettelijättäret, eli miksi naisen seksuaalisuus on syytäkin pitää aisoissa

Jaksot ovat sopivan pituisia eli n.20min kestäviä. Omille bussimatkoilleni juuri sopivia.

Jos kiinnostaa kuulla juttuja erilaisista naishahmoista niin klikkaa itseesi Areenaan tästä. Olisi kivaa kuulla, että mitä te olette tykänneet tästä, jos joku muukin on kuunnellut tämän radiosarjan.

Kostosta ja kostonhalusta

Olen viime aikoina paljon miettinyt ja ihmetellyt kostoa. Elokuvissa, tv-sarjoissa ja kirjoissa monesti kosto on se juttu. Itse en vain ymmärrä kostamista. Minun mielestäni kostamalla ei saa mitään positiivista itselleen. Ei saa parempaa mieltä, ei parempaa oloa, ei mitään hyvää elämäänsä. Pahimmillaan joutuu kärsimään vain lisää.

Muistan kyllä, kuinka lapsena kostaminen oli ikään kuin automaattista. Tuo rikkoi minun lelun, niin minä rikoin häneltä jonkun lelun. Tuo löi minua, joten minä löin häntä takaisin. Kostamisesta sai hetkellisen tyydytyksen, mutta silti jäi paha mieli, koska ei se kostaminen tuonut sitä rikottua lelua takaisin tai vienyt lyönnin aiheuttamaa kipua pois.

Silmä silmästä, hammas hampaasta. Se on monella se mentaliteetti ja ajatus, että se on oikeudenmukaista. Onko oikeasti? Onko oikeudenmukaista kostaa paha pahalla, rikos rikoksella, väkivalta väkivallalla? Auttaako oikeasti tapetun ihmisen sukulaisia, kun se tappaja tapetaan? Eihän se tuo sitä kaivattua ihmistä takaisin. Minun mielestäni kuolemanrangaistus päästää tappajat kuin koiran veräjästä. 

Minua syytettiin kostamisesta ja katkeruudesta, kun kerroin lapsuuden kauhuistani ääneen. En ymmärtänyt sitä ollenkaan. Onko se kostamista, kun kertoo, millaista oma lapsuus on ollut? Onko se kostamista, että tekee rikosilmoituksen rikoksista? Joidenkin mielestä se on, mikä on minusta hyvin hämmentävää.

Tottakai minulla on hyvin kostonhimoisia ajatuksia. Välillä toivon, että minulle pahaa tehneet ihmiset saisivat kärsiä kaiken sen, mitä he tekivät minulle. Saisivat tuta omat tekonsa omissa nahoissaan. Juttu tässä on kuitenkin se, että minä en tule koskaan toteuttamaan näitä ajatuksiani. En halua vajota sille tasolle, missä nämä pahat ihmiset ovat. En halua tulla samanlaiseksi rikolliseksi kuin he ovat. Siksi nämä jäävät vain ajatuksiksi. Nämä eivät muutu ajatuksistani teoiksi koskaan, koska se olisi omaa minuuttani vastaan. En ole väkivaltainen ihminen, eikä sellaista minusta tulekaan.

Kuvaan sen ulos- taidenäyttelystä Zaracrowin teos

Mutta miksi toiset ihmiset sitten alkavat toimia? Miksi toiset ihmiset toteuttavat kostonsa? Ymmärrän kyllä sen ajatuksen, että haluaa pahantekijän kärsivän yhtä paljon, kuin itse on joutunut kärsimään ja että se saattaisi tuntua jopa oikeudenmukaiselta. Silti sitä joutuu itse kärsimään vain lisää, varsinkin jos kostaessaan tekee rikoksia ja joutuu pahimmillaan itsekin vankilaan. Ei silloin kosto ole minun mielestäni minkään arvoinen. Tai jos viattomat sivulliset joutuvat kärsimään, kun sinä toteutat kostoasi. Onko kosto silloin sen arvoista, kun itse aiheuttaa viattomille turhaa kärsimystä? Omalla kohdallani en usko koston tuovan elämääni mitään hyvää. Uskon, että kosto itse asiassa vain pahentaisi oloani. Minun kostoni on se, porskutan elämässäni eteenpäin kaiken aikaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla koston toteuttaneiden ajatuksia asiasta.

Entä sinä? Mitä ajattelet kostosta? Hyvä vai paha asia?