Olen viime aikoina paljon miettinyt ja ihmetellyt kostoa. Elokuvissa, tv-sarjoissa ja kirjoissa monesti kosto on se juttu. Itse en vain ymmärrä kostamista. Minun mielestäni kostamalla ei saa mitään positiivista itselleen. Ei saa parempaa mieltä, ei parempaa oloa, ei mitään hyvää elämäänsä. Pahimmillaan joutuu kärsimään vain lisää.
Muistan kyllä, kuinka lapsena kostaminen oli ikään kuin automaattista. Tuo rikkoi minun lelun, niin minä rikoin häneltä jonkun lelun. Tuo löi minua, joten minä löin häntä takaisin. Kostamisesta sai hetkellisen tyydytyksen, mutta silti jäi paha mieli, koska ei se kostaminen tuonut sitä rikottua lelua takaisin tai vienyt lyönnin aiheuttamaa kipua pois.
Silmä silmästä, hammas hampaasta. Se on monella se mentaliteetti ja ajatus, että se on oikeudenmukaista. Onko oikeasti? Onko oikeudenmukaista kostaa paha pahalla, rikos rikoksella, väkivalta väkivallalla? Auttaako oikeasti tapetun ihmisen sukulaisia, kun se tappaja tapetaan? Eihän se tuo sitä kaivattua ihmistä takaisin. Minun mielestäni kuolemanrangaistus päästää tappajat kuin koiran veräjästä.
Minua syytettiin kostamisesta ja katkeruudesta, kun kerroin lapsuuden kauhuistani ääneen. En ymmärtänyt sitä ollenkaan. Onko se kostamista, kun kertoo, millaista oma lapsuus on ollut? Onko se kostamista, että tekee rikosilmoituksen rikoksista? Joidenkin mielestä se on, mikä on minusta hyvin hämmentävää.
Tottakai minulla on hyvin kostonhimoisia ajatuksia. Välillä toivon, että minulle pahaa tehneet ihmiset saisivat kärsiä kaiken sen, mitä he tekivät minulle. Saisivat tuta omat tekonsa omissa nahoissaan. Juttu tässä on kuitenkin se, että minä en tule koskaan toteuttamaan näitä ajatuksiani. En halua vajota sille tasolle, missä nämä pahat ihmiset ovat. En halua tulla samanlaiseksi rikolliseksi kuin he ovat. Siksi nämä jäävät vain ajatuksiksi. Nämä eivät muutu ajatuksistani teoiksi koskaan, koska se olisi omaa minuuttani vastaan. En ole väkivaltainen ihminen, eikä sellaista minusta tulekaan.
Kuvaan sen ulos- taidenäyttelystä Zaracrowin teos
Mutta miksi toiset ihmiset sitten alkavat toimia? Miksi toiset ihmiset toteuttavat kostonsa? Ymmärrän kyllä sen ajatuksen, että haluaa pahantekijän kärsivän yhtä paljon, kuin itse on joutunut kärsimään ja että se saattaisi tuntua jopa oikeudenmukaiselta. Silti sitä joutuu itse kärsimään vain lisää, varsinkin jos kostaessaan tekee rikoksia ja joutuu pahimmillaan itsekin vankilaan. Ei silloin kosto ole minun mielestäni minkään arvoinen. Tai jos viattomat sivulliset joutuvat kärsimään, kun sinä toteutat kostoasi. Onko kosto silloin sen arvoista, kun itse aiheuttaa viattomille turhaa kärsimystä? Omalla kohdallani en usko koston tuovan elämääni mitään hyvää. Uskon, että kosto itse asiassa vain pahentaisi oloani. Minun kostoni on se, porskutan elämässäni eteenpäin kaiken aikaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla koston toteuttaneiden ajatuksia asiasta.
Entä sinä? Mitä ajattelet kostosta? Hyvä vai paha asia?
